Vjiiriläien tötsäpallo on saanut nimen kehittäjästään Arjtem Vjiiristä. Tarinan mukaan
Arjtem sai kipinän pelin kehittämiseen kun hän pelasi Kotipihallaan palloa veljensä
Hjeikin kanssa. Pihalla pelatessaan veljeksillä oli aina kiistaa siitä, että menikö pallo
maaliin vai ei. Toisen maailmansodan jälkeen ei saksalaisten polttamasta Vrjomanjie-
meltä löytynyt kepin keppiä maalitolpiksi, joten poikien piti ennen pelin aloittamista kä-
dellä näyttää toisilleen, missä kummankin tolpat olivat. Suureksi hämmästyksekseen
pojat äkkiä huomasivat, että heillä oli suuria erimielisyysksiä siitä, että menikö pallo
maaliin vai ei. Maalintekijän mielipide oli, että pallo meni ohi ja maalivahdin taas, että
pallo oli selvästi maalissa. Tilanteesta suuresti harmistunut Arjtem päätti, että asialle
pitää tehdä jotain ja hän vetäytyi poikien kotipihan perällä olevaan vajaan. Ennen va-
jaan menoa hän julisti, ettei hän tule vajasta pois ennen kuin on keksinyt ratkaisun hän-
tä kovasti harmittavaan asiaan. Kului kaksi viikkoa ja eräänä tiistai-aamuna Hjeikki
huomasi, että vajan piipusta nousi valkoista savua normaalin mustan sijaan. Siitä Hjeik-
ki tiesi, että Artem grillasi vajassa Jatrian makkaraa Pjajuniemen makkaran sijaan. Kului
vielä toiset kaksi viikkoa ja eräänä tiistai-aamuna Hjeikki heräsi siihen, että joku kosketti
hänen olkapäätään. Silmät avattuaan hän näki ylleen kumartuneena naapurin Njadjan,
joka sanoi hänelle:
”Viittitkö kuule mennä sisälle nukkumaan. On viston näköistä kun äijät sammuu sepalus auki pitkin tienvarsia”.
Kotia lähestyessään Hejikki näki, että pihalla seisoi tutun näköinen hahmo. Pihalle päästyää Hjeikki näki, että sehän oli Arjtem, joka Hjeikin nähdessään huusi:
”Misä sie oot ollu. Me ollaan kaksi viikkoa koluttu paikallisia räkälöitä eikä sinua ole näkynyt missään.”
Tämän sanottuaan Arjtem jatkoi:
”Kävin muuten samalla paikallisessa Intersportissa kun etin sua vrjoipubista ja ostin
meille kunnon muovitötsät maaleiksi. Toisin kuin puiset tolpista öljypohjaisia muovitötsistä
saa tolpat maailman tappiin asti, joten muovitötsissä on tulevaisuus.”
Sisälle kävellessään Hjeikki muisti jotain. Hän kääntyi ja huusi:
”Arjtem”.
Arjtem vastasi: ”Mitä Hjeikki?.
”Hyvää viisikymmenvuotisssyntymäpäivää” huusi Hejikki.
”Kiitos”
Vastasi Arjtem ja meni vajaan grillaamaan Tapolan tulikukkoja. Poikien äiti oli kuullut hei-
dän syvällisen keskutelun. Hänen
silmäkulmaansa ilmestyi kyynel ja pojistaan ylpeänä hän mielessään ajatteli:
”Siinä sitä on. Kaksi varsinaista pässiä.”
|
